16 kommenttia

gravatar
June 25, 2008 @8:43 am  

Jep. Näin se menee. Suomessa taitaa olla jonkinlainen salassapitokulttuuri, että lähtökohtaisesti kaikki kiinnostava on salaista, kaikkien pitää työelämässä allekirjoittaa salassapitosopimus ja yritysten omistajat panttaavat tietoa kaikin mahdollisin keinoin, jopa asiakkailtaan.

Tuntuu että vain megaluokan yritykset ymmärtävät verkostoitumisen päälle. Samat kaverit jotka istuvat isojen yritysten korkeimmilla palleilla istuvat myös kaikenlaisten voittoa tavoittelemattomien tutkimuskeskusten ja edistämissäätiöiden hallituksissa, jopa yritykset yrityksinä ovat tällaisten yhdistysten jäseninä. Miksi? Koska liittymällä tällaiseen seuraan ja antamalla menestystekijänsä suurennuslasin alle, he pystyvät kehittämään kärkeään edelleen terävämmäksi. Vertaistuki on aina paras ympäristö ongelmaratkaisulle. Mitä siitä jos kilpailija saa tietää, jos kilpailuja on fiksu hän segmentoituu hieman toiselle alueelle.

Bloggaaminen taas onkin vähän eri juttu. Joskus blogi kääntyy itseään vastaan, sillä kaikki eivät osaa kirjoittaa ammatillisesti validia tekstiä, eikä ulkopuolista copya välttämälttä ole varaa pienen yrityksen palkata.

gravatar
hpguru sanoi,
June 25, 2008 @9:24 am  

Pakko kommentoida.

Millaista olisi ajella töistä kotiin ilman Iskelmän kuuntelua?

Itse asiassa helvetin hyvältä, jos olisin töissä. Nyt vielä opiskelen kaksi vuotta lisää ja nyt loma.

gravatar
June 25, 2008 @11:11 am  

Heh heh.. hpguru, arvasin tuon herättävän keskustelua :) Myönnän että itse kuuntelen pääasiassa omia levyjäni ja Radio Rockia. Nuo listatut artistit ja kanavan listasin vain yleisesti. En itse kuuntele esimerkiksi Ari Koivusta tai Lordia, mutta heillekin löytyy oma kannattajajoukkonsa.

gravatar
hpguru sanoi,
June 25, 2008 @12:07 pm  

Noh itse kuuntelen Radio Aaltoa ja joskus Rockia. Pääsääntöisesti omaa musiikkia tietokoneelta. Sitäkin on tällä hetkellä 1518 kappaleen verran ja 847 artistin verran. Riittäisi 4,2 päiväksi. Ei ihan mikään pikkusoittolista.

gravatar
June 25, 2008 @12:18 pm  

Joo, taitaa yksi suuri ero Suomen ja esim. amerikkalaisen bisneksen välillä olla se läpinäkyvyyden ymmärrys.

Suomessa pidetään kaikin keinoin kaikki tieto ja osaaminen omien seinien ja omien päiden sisällä, vaikka siitä on todellista kilpailuetua tuottavaa korkeintaan 5%. Ja siitäkin 3% sellaista, että jos sen sanoisi ei sitä muut osaisi kuitenkaan muuntaa edukseen.

Siinä menee pesuveden mukana suuri mahdollisuus kertoa siitä mikä tekee yrityksestä uniikin, jostain kohtaa kilpailijoitaan päätä pidemmän. Usein vaikka sellaista tekijää ei edes olisi, aivan ilmeisten asioiden sanominen ääneen blogissa tai muuten julkisesti, lukijoiden mielessä nostaakin yrityksen jo muiden yläpuolelle.

Henkilöön profiloitumisesta, mass controlista ja muusta sen sellaisessa sitten vielä erikseen. ;)

gravatar
June 25, 2008 @12:45 pm  

Erittäin hyvin sanottu, Juho! Ehkä meillä Suomessa ei olla vielä ymmärretty sitä että antamalla hyödyllistä informaatiota ilmaiseksi voi kiinnittää markkinan huomion ja saada siten vauhtia kaupankäyntiin. Lakifirma johin artikkelissa viittaan edustaa perinteistä koulukuntaa jossa ajatellaan että tietoa ei missään nimessä voi antaa ulos ilmaiseksi koska sillä juuri tehdään kauppaa. Toki idea ei olekaan antaa kaikkea vaan rakentaa strategia jossa ilmaisella tiedolla herätetään markkinan huomio ja tehdään yritys tunnetuksi. Sen lisäksi on tarjolla premium-palvelu jolla on jo hintalappu. Väitän että antamalla blogin kautta informaatiota ilmaiseksi voi yritys säästää markkinointikuluissa koska blogi itsessään markkinoi tehokkaasti yritystä ja sen tuotteita.

Ehkäpä hyvä esimerkki on Jari Sarasvuo joka on antanut paljon informaatiota ilmaiseksi vain puhumalla kovasti aiheesta joka häntä kiinnostaa. Ilman Jarin puhumista ja Diili ohjelmaa olisi Trainer’s House varmasti heikommin tunnettu ja tekisi siten vähemmän kauppaa.

gravatar
Janne sanoi,
June 26, 2008 @12:30 am  

“kaverit jotka istuvat isojen yritysten korkeimmilla palleilla istuvat myös kaikenlaisten voittoa tavoittelemattomien tutkimuskeskusten ja edistämissäätiöiden hallituksissa, jopa yritykset yrityksinä ovat tällaisten yhdistysten jäseninä.”

Right on! Mites just tänään uutisoitiin kuinka Nokia säätiöi Symbianin voittoa tavoittelemattomaksi yksiköksi, joka on avoin koko alan toimijoille…
Ja tuota juuri analysoitiin esim. Hesarissa sangen ovelana strategisena liikkeenä, joka vahvistaa Nokian asemaa pitkällä tähtäimellä.

gravatar
June 26, 2008 @11:23 am  

Janne, kyllä tuo Nokialta on selvä strateginen liike, ja varsin hyvä sellainen. Toisaalta Nokia tarjoaa avoimen alustan kolmannen osapuolen komponenttien kehittämistä varten (lisää pienyritysten liiketoimintaa), mutta toisaalta Nokia pitää itsensä markkinan kärjessä koska kaikki Symbian alustalle komponentteja ja sovelluksia koodaavat tietävät tekevänsä tuotteitaan Nokian puhelimiin koska Symbian on Nokian omistuksessa.

Facebookin järkyttävä suosio perustuu tähän samaan. Jos sitä ei koskaan olisi tehty avoimen lähdekoodin projektina, ei siihen olisi syntynyt valtavaa määrää widgettejä joilla pienyritykset tekevät rahaa.

Minusta monen teollisuusyrityksen kannattaisi harkita platformin tai frameworkin kehittämistä avoimen lähdekoodin projektina jotta sen päälle kolmannen osapuolen toimijat voisivat rakentaa sovelluksia. Tällä tavoin yrityksen nimi leviää, brändi kehittyy ja asema markkinalla vahvistuu. Toki on varmasti paljon yksityiskohtia joista en tiedä, mutta uskon että pääpiirteissään se toimii näin.

Onko kokemuksia tai tietoa muilla vastaavanlaisesta?

gravatar
mikko sanoi,
June 26, 2008 @2:44 pm  

Tätäkin blogia lukiessani tuli mieleen, että viestintäaiheinen blogi olisi uskottavampi, jos suomen kieliopin perusasiat olisivat kunnossa.

Copywriter-kieli Isoine Alkukirjaimineen Näyttää Leviävän Amerikasta suomeen. Näkisin myös mieluusti päälauseen ja sivulauseen välissä pilkun.

Pitäisiköhän perustaa Kielenhuoltoa blogaajille -yritys…

gravatar
June 26, 2008 @4:41 pm  

mikko, pahoittelen että en hallitse suomen kielioppia täydellisesti. Toki se olisi suotavaa, joten pyrin kiinnittämään siihen huomiota jatkossa. Kiitoksia vinkistä!

Ehkä tuollainen “Kielenhuoltoa blogaajille -yritys” olisi paikallaan, mutta ostaisikohan kukaan sen palveluita vai sallisiko blogosfääri jonkin verran virheitä teksteissä?

Huomaa että sinä kirjoitat “blogaajille”, eli ilman toista g-kirjainta. Sehän on kieliopin mukaan oikein. Itse kirjoitan “bloggaajille” vain koska lähestulkoon kaikki blogosfäärissä kirjoittavat samalla tavalla. Jos kirjoittaisin ilman toista g-kirjainta, artikkelini löytyisivät alempaa Googlen hakutuloksista koska ihmiset hakiessaan käyttävät todennäköisesti kahta g-kirjainta. Strateginen valinta :)

Kiitoksia vielä kerran huomautuksesta. Minun on syytä kiinnittää huomiota kielioppiin.

gravatar
mikko sanoi,
June 30, 2008 @3:14 pm  

Sinähän kirjoitat hyvin sujuvasti ja luettavasti, joskin hiukan puhekielisesti. Siinä ei mielestäni ole mitään ongelmaa. Kunhan kiinnität huomiota siihen, että relatiivipronominit (joka ja mikä) alkavat sivulauseen. Siksi ne relatiivipronominilla alkava osa virkkeestä erotetaan päälauseesta pilkulla, (!) mikä helpottaa ymmärtämistä.

Suurin osa blogien kirjoittajista tuskin välittää oikeinkirjoituksesta. Ei heidän tarvitsekaan. Mutta jos kyse on liiketoimintaan liittyvästi viestinnästä, oikeinkirjoitus on yksi yrityskuvaa luovista tekijöistä. Siksi siihen kannattaa mielestäni kiinnittää huomiota.

Huoliteltu kielenkäyttö tuntuu olevan nykyään katoava luonnonvara. Nuoret aikuiset osaava englannin pilkutuksen paremmin kuin äidinkielensä pilkkusäännöt.

Näin kerran MikroBitti-lehdessä mainoksen, josta huomasin pikavilkaisulla 11 kielivirhettä. Minulle ei tulisi mieleenkään asioida kyseisen yrityksen kanssa.

gravatar
hpguru sanoi,
June 30, 2008 @3:35 pm  

Kieliopilla ei väliä kunhan teksti on ymmärrettävää. Itse voin sanoa, että en hallitse pilkutussääntöjä kovin hyvin ja kaikki muu menee hyvin kieliopissa.

Jokaisen pitää ymmärtää se, että kaikki eivät ole äidinkielen maistereita ja monille ammattilaisillekin suomen kieli on vaikeaa. Itse jätän pilkut pois omassa blogissani mutta- ja ja-sanojen edestä. Koska en tiedä miten ne niiden eteen tulisi laittaa. Monet tekevät näin ja en ole ainoa.

Monesti teksti on jopa luettavampaa, jos siinä ei ole pilkkuja joka lauseessa tuhannesti ja kyllä kyllä, sillä monet eivät välitä pilkutuksesta yhtään. Minulla on oma sääntö; kirjoitan parhaalla mahdollisella tavalla noudattaen keskeisimmät kieliopit. Pilkutussäännöissä poikkean hieman omalle reitille ja tässä ei minusta ole mitään väärää.

Bloggaaminen, blogaaminen ja sen erilaiset tavutukset ivat kaikki mahdolliset, joskin suositellaan kirjoittamaan kahdella g-kirjaimella, koska tällainen tapa istuu paremmin suomalaisen suuhun ja tällä tavalla kirjoitetaankin enemmän ja siten haetaan tietoa Googlesta enemmän. Tämä romaani on nyt päättynyt.

gravatar
June 30, 2008 @6:49 pm  

Kieliopista:
Ne kurssit, koulut sun muut joita minä olen joutunut kahlaamaan läpi, sanovat kaikki että kirjoita sillä kielellä, mitä lukijasi ymmärtävät. En usko että tämän blogin pääasiallinen lukijakunta koostuisi ihmisistä joita yksittäiset pilkkusäännöt häiritsisivät (otettakoon huomioon että minä ja HP-guru olemme aktiivisimmat kommentoijat).

Näkisin myös että varsinaista kielioppia ei ole pelkkä pilkkusääntöjen orjallinen noudattaminen, vaan pikemminkin sitä että kykenee ylipäätään muodostamaan lauseet oikein ja yhdistelemään niitä sujuvasti.

Vielä on huomioitava että monet kielitoimistonkin suosituksista muuttuvat useasti. Suuri osa suosituksista ovat sellaisia joita ei koskaan tulla edes noudattamaan. Virallinen suomenkielen vastine esim. “kirjastolle” (joka on suora käännös ruotsin “bibliotek”-sanasta) on “lainasto”. Se ei vaan koskaan oikein sopinut tavallisen suomalaisen suuhun. Samankaltainen tapaus on sanan “internet” taivuttaminen. Se taipuisi kielitoimiston suosituksen mukaan: “internetiä” eikä “internettiä” -joka tuntuu paljon enemmän suomelta.

Mihin tästä päästään?
Ihmiselle joka on saanut kieliopillisen koulutuksensa 70-luvulla, pitää kirjoittaa aivan toisenlaista kieltä kuin 90-luvulla koulunsa käyneelle, jotta vastaanottajalle tulisi mielikuva virheettömästä kieliopista. Tämän lisäksi asiaan vaikuttaa vielä sekin kuinka pitkälle lukija on kieltä opiskellut.

Suomen lainsäädäntö ei myöskään velvoita ketään oikeakielisyyteen, kuten esim. ranskassa, jossa kaikki “viralliset” tekstit pitää kirjoittaa sääntöjen mukaan. Tämä koskee siellä käsittääkseni myös lehtikirjoittelua, mutta ei tietenkään siviilejä (kuten bloggaajia).

Suomessa on siis kielioppivapaus, eli kielitoimiston suositukset ovat todellakin pelkkiä suosituksia, eivätkä oikeita sääntöjä. Luovan kirjoittamisen puolella pilkkusäännöt on jo ajat sitten heitetty romukoppaan ja mainonnallisten tekstien puolella toimitaan kohderyhmän ja halutun tavoitteen mukaisesti.

Silloin kun ihminen kirjoittaa “minä” -muodossa blogia (tai ylipäätään yhtään mitään), voidaan lisäksi, jo (nykyisen) kieliopinkin perusteella ajatella, että kirjoitettu teksti on puhekieltä, jolloin se rytmittyy lähtökohtaisesti kirjoittajan oman individuaalisen puherytmin mukaisesti. Oman puherytmin sisällyttäminen tekstiin, ilman pilkkusääntöjen rikkomista taas on hyvin vaikeaa.

gravatar
Marko sanoi,
June 30, 2008 @8:45 pm  

mikko, kiitoksia erittäin hyvästä ja rakentavasta kommentista! Pyrin jatkossa kiinnittämään huomiota mm. sivulauseen aloittamiseen, aivan kuten mainitsit. Olen samaa mieltä kanssasi siitä että yrityskuvaa luotaessa tekstin tulee olla huoliteltua.

Toisaalta haluan välttää kirjoitustyyliä joka vaikuttaa “kylmän korporaatiomaiselta”, ikään kuin tekstin takana olisi kone tai anonyymi kirjoittaja. Haluan aidosti tuntea lukijani ja kommunikoida heidän kanssaan sen sijaan että kirjoittaisin heille yksisuuntaisesti. Kommunikoimalla lukijoideni kanssa opin paljon ja pystyn paremmin antamaan heille hyödyllistä tietoa. Joka tapauksessa yhteys lukijoihini ei poista tarvetta kirjoittaa huoliteltua tekstiä, eli kiitoksia mikko palautteesta!

hpguru, ymmärrän pointtisi ja olen samaa mieltä kanssasi esimerkiksi siinä että tärkeintä on että teksti on ymmärrettävää. Ehkä pieni perfektionisti sisälläni kuitenkin tavoittelee äidinkielellisesti laadukasta tekstiä, sillä uskokaa tai älkää, äidinkielen arvosanani oli koulussa kymppi :) Pääsisinköhän edes kokeesta läpi tänä päivänä..

tekstiurakoitsija, erittäin hyvin sanottu. Kohderyhmällä sen omalla kielellä kirjoittaminen on strateginen valinta. Miten esimeriksi uskoisitte minun pärjäävän kirjoitustavallani hip-hop kulttuurin edustajien blogissa tai foorumissa? Heh.. aika kehnosti kai..

Kohderyhmälle sen omalla kielellä tai puhumistavalla kirjoittaminen on varmasti harkinnan arvoista ja strategisesti tärkeä päärös. Tässä vaiheessa päästäänkin siihen että millaisista lukijoista minun kohderyhmäni koostuukaan? Minkä ikäisistä, millaisista taustoista, millaisen koulutuksen saaneita, millaista tietoa etsiviä, jne? Tätähän itse asiassa täytyy pohtia enemmänkin, ja tästä voisi jopa kirjoittaa oman artikkelin.

Miehet, erittäin hyvää keskustelua. Kiitoksia!

Viitteet & Paluuviitteet
gravatar
September 15, 2008 @10:20 am  

Aihetta sivuavat artikkelit

Huomio: Kaikki kommentit tarkastetaan