
Muutama päivä sitten pohdin että mihin ovat unohtuneet johtamisen perusopit. Artikkelin ohessa taisu tulla selväksi että olen suuri (noh suuri ja suuri, mutta kumminkin) Jack Welchin tyylisen johtamistavan kannattaja. Lyhyesti sanottuna sopiva annos autoritäärisyyttä ei ole pahaksi, mutta liiallinen määrä tappaa tekemisen kulttuurin. Mielestäni Jack Welch on onnistunut luomaan johtamisen viitekehyksen jonka avulla organisaation tai yrityksen voi virittää todella kovaan tekemisen meininkiin. I love Jack Welch!
Olen työurallani johtanut muutamanlaisia muutosprojekteja ja olen luonteeltani niin kutsuttu “change agent”. Hyppään helposti mukaan kehityksen kelkkaan ja otan kasapäin henkilökohtaisia riskejä. Joskus voin jopa juosta täyttä häkää eturintamalle kun muut vielä pohtivat sodankäynnin strategiaa. Joskus tapani toimia ei ole hyväksi, joskus turha vitkastelu kostautuu. Itse kaipaan tekemisen meininkiä.
Mitä Jack Welch sitten sanoo muutoshankkeisiin lähtemisestä? Mitä asioita tulee ottaa huomioon ja mitä itse asiassa kannattaa tehdä? Jos sinulla on valtaa vaikuttaa ja tehdä päätöksiä, sekä muutama kaveri tukemassa ideaasi, jatka eteenpäin seuraavien ohjeiden mukaan.
1. Luo selkeä ja konkreettinen tavoite mihin ollaan pyrkimässä. Muutos muutoksen vuoksi on ajanhukkaa ja idiotismia. Määrittele konkreettinen ja ymmärrettävä tavoite.
2. Palkkaa hankkeeseen vain ja ainoastaan niitä jotka aidosti uskovat hankkeeseen ja tukevat sitä 100%.
3. Hankkiudu eroon vastustajista. Peli on raakaa, mutta hanke ei mene läpi jos liian moni heittää kapuloita rattaisiin. Osoita uudet tehtävät tai laita kilometritehtaalle.
Jack Welch tarjoaa vielä neljännenkin ohjeen, mutta koska se on enemmän filosofinen, jätän sen pois tästä keskustelusta.
Luin Jack Welchin kirjaa ja pidin kovasti noista kolmesta kohdasta. Ne eivät ole mitään revolutionäärisiä tai uusia juttuja vaan vanhaa “peruskauraa”, mutta niihin ei kaikkien hienojen prosessien ja teorioiden myötä niinkään kiinnitetä huomiota. Nuo kolme kohtaa muistuttavat niistä tärkeistä perusasioista joita muutoshankkeita valmisteltaessa täytyy huomioida.
Oman työkokemukseni mukaan ensimmäinen kohta jää aina puutteelliseksi eikä sitä tarkastella uudelleen säännöllisin väliajoin. Tavoitteet ovat hataria ja geneerisiä eikä todellakaan konkreettisia niin että ne voitaisiin suoraan purkaa projekteiksi. Rekrytoinnit menevät useimmiten hyvin ja yritykset onnistuvat löytämään asiallisia tekijöitä, mutta vastarannan kiiskien tieltä raivaamisessa yleensä epäonnistutaan. Emme halua olla “inhottavia” tai “kylmiä ja kyynisiä” vaan annetaan ihmisten ilmaista asiansa. Tosiasia on kuitenknin se että vastarannan kiisket jarruttavat kehitystä. Raivataan ne pois tieltä ja edetään varmoin mielin kohti tavoitetta.
Ja mitä sitten kun tavoite on saavutettu? Sitten juhlitaan, juhlitaan ja juhlitaan. Palkitaan ihmiset REILULLA kädellä ja osoitetaan että onnistunutta työtä ja panostusta arvostetaan. Valitettavasti juhlinta jää siihen mansikka-kermakakkuun kahveilla, höystettynä CEO:n sairaalloisen kuivalla ja jäykällä puheella.
Jack Welchissä on asennetta. Kannattaa lukea hänen kirjansa Winning. Loistava teos.
Oikein mukavaa juhannusta!
Suosio: 37% [?]
Tilaaa kommentit RSS-lukijaasi tai paluuviittaa omassa blogissasi



(2 ääntä, keskiarvo: 4 / 5)

Kommentoi ekana!
Aihetta sivuavat artikkelit