Bloggaamisen Ydin - Mitä Oikeastaan On Blogi tai Bloggaaminen?

Markon nauttiessa ansaitusta lomailusta perheen kanssa, lupasin kirjoittaa artikkelin hänen puolestaan. En oikeastaan tunne aihealuetta yhtä hyvin kuin Marko, mutta näkökulmani on hieman toisenlainen. Itse olen työskennellyt paljon erilaisten sisältöjen parissa (mm. mediassa, kulttuurin parissa, matkailu- ja vapaa-ajanpalveluiden kehittämisessä) ja tarkastelenkin tässä kirjoituksessa bloggaamista hyvin sisältöpainotteisesti ja sisältöjen parissa työskentelevän henkilön kannalta. Bloggaamisesta olen Markon kanssa saanut kokemusta yhteisen harrastusaiheisen sivustomme kautta.

 

Marko kirjoitti noin viikko sitten artikkelin Mistäs ovat hyvät blogit tehty, jossa myös viittasi Digitodayn artikkeliin Blogia on vaikea pistää rahoiksi.

Kyseinen artikkeli pisti myös silmääni ja rupesin oikein miettimään, mitä oikeastaan on koko bloggaaminen ja mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse?

Etenkin kyseisen artikkelin kommentit olivat hyviä ajatusten herättäjäjiä. Ao. kommenteista ja julkisuudessa muutenkin vallinneesta keskustelusta helposti jää kuva, että asiantuntijatkaan eivät edes oikein tiedä, mitä blogit tai bloggaaminen pohjimmiltaan ovat? Keskustelu kilpistyy helposti formaatti- tai semantiikkakysymyksiksi.

Etenkin kaupallisuus ja henkilökohtaisuus herättävät keskustelua. Blogin oletetaan olevan henkilökohtainen. Ja mielellään (mahdollisimman?) epäkaupallinen. Ylen tv-uutisetkin ihmettelivät, mitä tapahtuu kaupallisuuden ottaessa ylivallan verkkopäiväkirjan pitäjissä - kaupallinen ja epäkaupallinen sisältö sekoittuu, journalismin avainperiaatteet eivät pidä, ihmisiä johdetaan harhaan…

Blaa blaa blaa. Mediapäivillä keväällä Andrew Keen jopa varoitti kansalaisjournalismin ja sosiaalisen median lopulta murentavan pala palalta koko kulttuuriamme ja olevan todellinen uhka, syvällisen osaamisen, asiantuntijuuden ja näkemyksen jäädessä kaiken “hälyn” alle. Hyviä kärjistyksiä, mutta voiko joku todella uskoa näin? Itse uskoisin, että ne ovat kyllä ihan muut syyt, jos kulttuurimme on murtuakseen…  (Kaveri itse muuten, yllätys yllätys, kyllä pitää blogia…kovasti kaupallisen oloista vieläpä btw.)

No mutta, mennään kirjoituksen varsinaiseen pointtiin. Pidin todella Digitodayn artikkelia kommentoivasta nimerkki “Lentävän Hepan” näkemyksestä. Kommenttinsa jälkeen muutkin tuntuivat komppaavan ajatusta siitä, että blogin ja bloggaamisen voi myös nähdä enemmänkin monipuolisena työkaluna ja alustana.

Mitä väliä oikeastaan on, mikä on blogi ja mikä on sivusto, portaali, muuta sosiaalista mediaa jne? Sisältöihmisen ajattelutapa ei ainakaan kovasti näe mieltä tämänkaltaisissa määritteissä. Ainakin, jos puhutaan kaupallisessa mielessä bloggaamisesta, niin itse käyttäisin mielelläni enemmänkin termiä “dynaaminen sisältö” verkossa tms. (Keksisikö/tietäisikö joku paremman?). Marko viittasi artikkelissaan 6+1 Blogaamisen virhettä, jota tulee välttää sivustoon Rantapallo.fi , joka on (selvästi) portaali/uutissivusto, mutta jonka formaatti on “blogimainen”.

Hmmmm…nerokasta; “tehdääx niiq sivusto, jossa vois niiq olla kaikkea mielenkiintosta ja päivittyvää juttua koko ajan, vaikka kaikkien siistien tyyppien ajatuksia ja sit niiq vaikka uutisia aiheen ympäriltä, globaalisti tiäxä?” Ihmettelen, miten niinkin harva ad/copy tms. tuntuu ajattelevan tähän suuntaan - aika lailla tuntuu yhä pukattavan ulos täysin staattisia internetsivuja, joita kampanjoidaan helposti suhteellisen isosti verkon ulkopuolella ja sitten ihmetellään, kun kävijöitä ei vain näy (tai ainakin kävijämäärät ovat vain murto-osa suosittujen sosiaalisen median sivustojen vastaavista).

Jos ylläoleva tuntuu rankalta kärjistykseltä, niin tsekkaapa oman organisaatiosi/yrityksesi “ajankohtaista/uutisia” osasto…ainakin itse olen työskennellyt monessa yhteisössä, joissa ao. päivitysten tekeminen menee pitkälti linjalla “ei jaksa/ei kuulu mulle/ei ehdi/kenen homma tää ois?/tapahtuuks täällä muka jotain kiinnostavaa?”. Odottele siinä sitten kävijöitä sivuille…

No, tuossa siis jotain ajatuksia aiheesta. Toki henkilökohtaisuus ja epäkaupallisuus ovat parhaimmillaan hienoja arvoja ja ihan sellaisenaankin kannatattevia, mutta itse olen sitä mieltä, että ilmiönä ja tapana esittää asioita blogit ja bloggaaminen ovat aivan liian kiinnostavia jätettäväksi puhtaasti epäkaupallisiksi ja yritysmaailmaan kuulumattomiksi. Muutenkin epäkaupallisuudesta puhuminen saa mielestäni Suomessa joskus hieman hupaisia muotoja - ei kai kukaan ihmettele, jos vaikka Pekka Seppänen saa Talouselämässä määräajoin ilmestyvästä laadukkaasta kolumnistaan kohtuullisen korvauksen osakseen. Jos saman taas tekisi internetissä, miten samankaltainen sisältö muka yhtäkkiä ei ansaitsekaan vastaavaa palkkiota? (Jep, ja taas tullaan sisältöön ja sisällön merkitykseen, mistä Marko jo puhuikin edellisessä aihetta käsittelevässään artikkelissaan).

Henkilökohtaisuudesta vielä yksi huomio. Blogien ja bloggaamisen henkilökohtaisuus mahdollistaa hienon yhteyden muuhun sosiaaliseen mediaan, kuten muun muassa Marko esimerkinomaisesti osoitti Digg.comia käsittelevässä artikkelissaan. Ihmettelen, saisiko esimerkiksi puhdas yritysblogi samanlaista “diggailua” osakseen? Tässä mielessä kaupallisuudella on varmasti rajoituksensa. Ja tavat tehdä tuloksellista liiketoimintaa ja/tai tukea sitä verkossa blogeilla/bloggaamisella vasta hakevat muotoaan.

Lopuksi vielä yksi asia, josta pidän blogeissa ja blogaamisessa. PUNK-henki. Ennen oli kopiokone ja punk-zinet, nyt on internet ja blogit. Antaa näppämistön soida ja ajatuksen lentää…

 

Suosio: 48% [?]

Tilaaa kommentit RSS-lukijaasi tai paluuviittaa omassa blogissasi